parasta hummusta

ainakin suomessa.
hummus on paras ja terveellinen ruoka. kaikki ne, jotka ovat olleet israelissa tai lähi-idässä tietävät sen jo :)
suomessa kuitenkin on vaikea löytää kunnollista hummusta ravintolasta tai ruokakaupasta. mutta ei se haittaa, kun kaikki ainekset löytyvät kaupasta. eli, keittiöön vaan.

hummuksesta on monta versiota, joissa perusainekset ovat kikherneitä, tahinia, valkosipulia ja sitruunamehua. aineksien määrät vaihtelee hieman maun mukaan.
minun hummusreseptin sisältää on seuraavat ainekset (n. 4:lle):
- n. 100 g kuivattuja kikherneitä
- n. 100 g tahinia
- 1 puristettu sitruunan mehu
- 1 murskattu valkosipulin kynsi
- 1/4 tl juustokuminaa
- ripaus suolaa
lautaselle tulee myös:
- 2-3 rkl paahdettuja pinjansiemeniä
- laikattua persiljaa
- oliiviöljyä

valmistusohjeet (kuvat lopussa):
kuivatut kikhernet liotetaan vedessä n. 8-10 tuntia (tai pakkauksen ohjeiden mukaan). itse yleensä liotan yön yli. liottamisen jälkeen, kaadetaan vesi pois, huuhdotaan ja siiretään kikherneet kattilaan. lisätään kylmää vettä noin kaksi kertaa herneiden määrä ja levy päälle täysille. kiehuessa tulee valkoista vaahtoa joka poistetaan ja alennetaan keskilämpötilaan noin tunnin ajaksi. herneet tulee valmiiksi, kun painettaessa kahdella sormella ne avautuvat.
jäähdytetään herneet vähän aikaa. älä poista vettä kattilasta.
siirretään herneet tehosekoittimeen. lisätään vähän vettä kattilasta ja hienonnetaan kunnes seos on tasainen. jeeeeeeps. hummus on melkein valmis.

lisätään seokseen tahini, sitruunan mehu, valkosipuli, juustokumina, sekä suola. sekoitetaan hyvin. jos seos on liian paksua, lisätään vettä kattilasta. sitten laitetaan lautaselle sillä tavalla että keskellä on kuoppa.
kuoppaan tulee pinjansiemenet ja oliiviöljy päälle. koristellaan persiljalla.
beteavon! eli, hyvää ruokahalua!

yleensä hummus syödään pitaleivän palalla dippaamalla, mutta leivän päällä on yhtä hyvä. oliivit sopivat mainiosti.

muutamia vinkkejä kokemukseni mukaan.
- on mahdollista myös käyttää säilykekikherneitä. siinä tapauksessa voi välttää liottamisvaiheen.
- yleensä ostan 400 g kikhernepakkauksen. just semmonen löytyy tavallisista ruokakaupoista:


- käytän neljänneksen kikherneistä. sekoitan loput valkosipulin kanssa, jaan kolmeen osaan ja laitan pakastimeen pusseissa. nämä osat voi myöhemmin sulattaa mikrossa ja vain lisätä ne loput aineet.


- etnisistä kaupoista yleensä löytyy hyvää tahinia. yksi niistä on libanonilainen al-wadi.


- pinjansimenten sijaan lautaselle sopii melkein kaikki. israelissa ravintoloissa on oliiviöljyn lisäksi mm. paistettu jauheliha, paistetut herkusienet, härkäpapuja.
- perusainesten määriä voi kokeilla ja vaihdella maun mukaan. voi myös lisätä muita aineita. itse lisään joskus vihreää chillipaprikaa.
- kikherneiden keittämisessä ei tarvitse mitään muuta kuin vettä (vaikka pakkauksessa voi lukea sooda tai suola).

sitten muutamia kuvia valmistamisesta.

ennen liottamista

..ja sen jälkeen

kattilassa

..tämä vaahto pitää poistaa

tehosekoitin

tasaisesti tehosekoitettu

ja lopputulos

aurinkoista viikkoa ja rauhallista hanukkan tai joulun odotusta!

israelin mosaiikki #1

monet ihmiset liittävät israelin valtion juutalaisuuteen. vähemmän tietävät että arabilaisia on noin 20% israelin väestöstä. vielä vähemmän tietävät että arabilaisväestöstä noin 9% on kristillisiä. mutta harvoin ihmiset tietävät muita vähemmistöryhmiä, jotka muodostavat israelin väestömosaiikin. tässä blogitekstissä esittelen israelin tšerkessit.

tšerkessit ovat alunperin kaukasuksen luoteisosista Adygeiasta. oman kielen mukaan tšerkessit ovat Adygeit (eng. Adyghe) ja heidän kielensä on adygei. 1800-luvulle asti tšerkessit ovat kuuluneet Ottomaanien valtakuntaan, joka vaikutti heidän nykyiseen islamin uskonnon suuntautumiseen. venäjän keisarikunta valloitti kaukasuksen alueen 1800-luvun puolivälin jälkeen. valloituksessa noin puolitoista miljoonaa tšerkessiä on kuollut ja 90% joutui pakolaiseksi. osa pakolaisista on asettunut lähi-idän alueelle, joka siihen aikaan kuului Ottomaanien valtakuntaan.

israelissa asuu noin 4000 tšerkessiä kahdessa kylässä galilean alueella pohjois-israelissa. he ovat sunnimuslimeja, mutta eivät kuulu arabilaiskansaan kuin muut israelissa asuvat muslimit. he ovat täysin integroituneet israelin elämään ja samaan aikaan onnistuivat pitämään oman kielensä, kulttuurinsa sekä perinteisen elämänsä, joka on hyvin mielenkiintoinen. pakolaiset harvoin integroituvat täysin hyvin erilaiseen maahan kuin heidän kotimaansa. muut vähemmistöt sekä valtiot voivat oppia jotain tšerkessien elämäntavasta.

isompi tšerkessin kylä israelissa on Kafr Kama (kartta), missä sijaitse myös tšerkessien perinnön museo. toinen kylä on Reikhaniya (kartta). olen vieraillut molemmissa kylissä noin 10 vuotta sitten ja suosittelen kovasti. kylien alueella on myös paljon muita nähtävyyksiä.

Juutalaisten juhlapyhien leivonnaisia

"Juhla ei tule kotiin kutsumatta. Sille on tehtävä tilaa arjen keskelle, se on valmisteltava ja otettava ajatuksella vastaan. Vasta silloin juhla tuntuu juhlalta. Ja missäpä juhlan valmistelut näkyisivät - ja tuoksuisivat - konkreettisemmin kuin keittiössä." Ayelet Ahonen

nämä sanat on lainattu Juutalaisten juhlapyhien leivonnaisia -kirjasesta. siitä löytyy juutalaisiin juhlapäiviin 45 leivontareseptiä, jotka on koonnut ja testannut Ayelet Ahonen.

kirjanen on myynnissä 20 eurolla (+ postikulut). kaikki tuotto käytetään hyväntekeväisyyteen, eli helsingin juutalaisen seurakunnan päiväkodin leikkikentän kunnostamiseen.

mikäli haluatte kirjasen niin ottaka yhteyttä sähköpostilla.

tässä kuvassa kannet:

uskonto vai perinne?

torstaina illalla alkanut Shavuot juhlapäivä on yksi tärkeimmistä pyhäpäivistä uskovaisille juutalaisille, sillä uskotaan, että samana päivänä muutamia tuhansia vuosia sitten Sinain vuorella Mooses on vastaanottanut kymmenen käskya sekä Torah Jumalalta, kun israelilaiset ovat kokoontuneet Sinain niemimaassa. vaikka kibbutsin asukkaat ovat yleensä maallistuneita, Shavuot ja muut juutalaiset pyhäpäivät vietetään innokkain ja suurin juhlin. mutta hyvin eri tavalla kuin muissa paikoissa israelissa.

kibbutsissa pyhätpäivät ovat ennemminkin juhlapäivät kuin uskonnolliset pyhäpäivät ja ne vietetään perinteisellä tavalla. Shavuot, jota kutsutaan myös Hag Habikkurim (eli ensimmäisten hedelmien juhla), on iso juhlapäivä kibbutsissa. muistan hyvin kun lapsena pukeuduttiin valkoisiin paitoihin jo aamulla. juhla alkaa illalla kun kaikki asukkaat kokoontuvat juhlapaikassa ja kibbutsin ensimmäiset ‘hedelmät’ esitellään traktoreilla pitkässä kulkuessa. sana ‘hedelmät’ ei tarkoita vain appelsiinia, greippiä, tai muita syötäviä hedelmiä, vaan kaikkia uusia kuluneen vuoden aikana ‘syntyneitä’, kuten ihmisvauvoja, vilja-, kasvis-, ja hedelmäsato, maatalous- ja eläintarhaeläinten poikaset, sekä kibbutsin teollisuuden tuotteet. aivan merkittävä spektaakkeli, erityisesti lapsille. kulkueen juhlan jälkeen tarjotaan maitotuotteisiin perustuva illallinen. Maitotuotteiden syöminen on perinteinen Shavuotin juhlapäivän tapa, ainakin israelissa.

vaikka perinne tietysti liittyy uskontoon, kibbutsissa vietettävät juutalaiset pyhäpäivät ovat epäilemättä ennemminkin ainutlaatuinen perinne. sen takia, juutalaisuus on minulle enemmän perinne kuin uskonto.

tässä youtubessa löytyy vähän Shavuotin tunnelmaa erilaisista kibbutseista.





ja traktoreiden kulkueesta:



jos olette israelissa jonkun juutalaisen juhlapäivan aikana niin suosittelen kovasti perinteisen kibbutsin juhlan kokemista.

Hag Sameach!

vuori, metsä ja järvi

eräs aamu muutaman päivän suomeen muuttamisen jälkeen huomasin että jotain puuttuu jokapäiväisestä elämästäni. uuden maan, kulttuurin, maiseman sekä ympäristön takia olin varmaan jännittänyt aika paljon. tässä tilanteessa asiat unohtaa helposti. tunsin kuitenkin, että puuttuva juttu ei ole mitään tavallista kuten lompakko tai avaimet. ylöspäin katsoessa tajusin miten epätavallinen ja suuri taivas on. sitten yhtäkkiä kellot soivat – maisemassa ei näy vuoria.

ensiksi haluaisin kiittää Anua Carmel -vuoresta muistuttamisesta, joka johtaa tämän blogitekstin aiheeseen.

kotipaikkani kibbutsi sijaitsee Carmel –vuoren juurella. se tarkoittaa että silmät tapaavat vuoren pian herätyksen jälkeen ja vielä monta kertaa päivän aikana. joka päivä. lapsuudesta aikuisuuteen. lapsena olimme usein patikoimassa monilla retkilla vuorella. rakensimme majat puihin, missä voimme leikkiä. vuori on jatkanut vaikuttamista elämämme kun kasvamme aikuiseksi, koska se on aina näkyvissä. tuntuu että se suojelee meitä.

Yoram Taharlev, joka on syntynyt kibbutsissa, on yksi suosituimmista runoilijoista israelissa. vuonna 1972, kibbutsin 50 -vuotisjuhlan kunniaksi hän kirjoitti laulun nimeltä ‘ikivihreä vuori’, joka kertoo miten paljon Carmel -vuori vaikutti hänen elämäänsä. laulu tuli tunnetuksi kibbutsin lauluna ja vuoren toinen nimi hepreaksi on nyt myös ‘ikivihreä vuori’. ikivihreä nimi johtuu siitä että vuoren metsä on ikivihreä.

tämä kuva on otettu pari vuotta sitten kibbutsin uima-altaalta. taustalla kurkkii Carmel -vuori.



uudessa asuinpaikassani varsinais-suomessa vuoria ei ole olemassa. sen sijaan taivas on niin mahtava ja suuri (jos et ole metsän keskellä). nyt olen jo hyvin tottunut suomen maisemaan. joskus vielä haaveilen että näen vuoria.

ai niin! miksi otsikossa on myös metsä ja järvi?
- teillä on varmaan hyvä selitys, koska molemmat löytyvät melkein jokaisesta paikasta suomessa. ihmettelenpä, miten ne vaikuttavat teidän elämäänne?

down by the kuollutmeri

israelin ja jordanian välissä sijaitseva kuollutmeri varmasti kuulostaa tutulta, erityisesti teille jotka olette matkustanut jo israeliin. vaikka ‘kuollut’ nimi tarkoittaa että meren pinnan alla elämää ei ole, ainutlaatuisessa meren ympäristössä löytyy rikasta elämää sekä monia muita hienoja nähtävyyksiä. jopa maailman ihmeitä.

tässä blogitekstissä matkustamme matalimpiin paikkoihin maapallolla. tästä tulee minun ensimäinen matkavinkki israeliin.

kuollenmeren eteläpuolella sijaitseva hotellialue on yleensä ainoa paikka johon turistit tutustuvat. vajaat 35 km pohjoiseen meren rannalla on israelin yksi ihmeellisistä luonnonpuistoista ja suurin keidas, nimittäin Ein-Gedi. sana ‘ein’ tarkoittaa hepreaksi vesilähde. ‘gedi’ on pikkuvuohi (kili). molemmat löytyvät alueen luonnosta. Ein-Gedi on myös paikan kibbutsin nimi. kibbutsin sisällä on hotelli, joka minun mielestäni on paljon hauskempi kuin ne tavalliset hotellit. sen lisäksi, melkein koko kibbutsin alue on upea kasvitieteellinen puutarha, jonka hotellin vieraat saavat kokea ilmaiseksi.

jos haluatte nähdä enemmän kiehtovasta judean aavikkosta, niin suosittelen kovasti ottaa opasmatka tai matkaohjeet hotellista. alueella on niin paljon luonnollisia nähtävyyksiä, että ei kannatta olla vain rannalla tai mineraalispassa. aurinko ei lähde mihinkään, se paistaa noin 330 päivää vuodessa. mitä vielä ihmeellistä on se, että auringon UV-säteily ei ole niin voimakas, koska säteiden voima heikkenee pitkällä matkalla maahan (-420 m meren pinnan alla). mutta pitää muistaa, että touko-elokuu aikana keskilämpötila nousee yli 30º c ja päivällä auringossa jopa yli 40º c (erityisesti kesä-elokuu), eli melkein kuin luonnollinen sauna.

itse asiassa, kerran huomasin että hotellissa vierailevat monia tanskalaisia, jopa kesällä. kyseessä oli psoriasista sairastavia ihmisiä. on havaittu, että UVB-säteily auttaa sairastuneita ja kuolleessameressä sitä on löytyy melkein joka päivä. kun kysyin, ne tanskalaiset kertoivat, että tanskalainen KELA maksaa kuolleenmeren matkakustannukset sairastuneille. myös israelilaiset psoriasis sairastuneet saavat kuolleenmeren lomakorvaukset.

vielä yksi ilmiö alueelta on doliini (katso tarkemmin wikipediasta). kuollutmeri on osa isosta hautavajoamasta, joka on koko ajan seismologisesti aktiivinen. Ein-Gedi alueella on monta doliinia, jotka kannattaa katsoa.

lisää tietoa löyty Ein-Gedin nettisivuista. haluan sanoa, että en ole tämän yrityksen palveluksessa. olin matkustanut paljon tällä alueella. vierailin Ein-Gedin kibbutsissa sekä hotellissa ja sen perusteella suosittelen.

hyvää ja aurinkoa viikkoa!

resepti #1

tästä reseptistä toivon että teillekin tulee herkullista shakshoukaa.

mitä tarvitaan?
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
1 punainen paprika
3-4 tomaattia
1 pkt tomaattimurskaa
4 kpl kananmunaa
1 kasvisliemikuutio
1 kuivattu chilipippuri (piri piri)
oregano
basilika
suola
mustapippuri
oliiviöljy

sen lisäksi tarvitaan paistinpannu. jos haluatte, lisäksi keskikokoinen uunivuoka.

ensiksi pestään kädet koska näppäimistö voi olla niin likainen :)
sitten mennään keittiöön.
1. kuori ja paloittele sipulit ja valkosipulinkynnet. paloittele myös punainen paprika ja tomaatit.
2. kuumenna oliiviöljy paistipannussa. lisää sipuli, valkosipuli, sekä punainen paprika, ja paista kovalla teholla noin 5 minuuttia.
3. lisää tomaatit ja paista vielä noin 7-10 minuuttia kunnes tomaatit ovat täysin pehmentyneet.
4. alenna vähän lämpöä. lisää tomaattimurska ja sekoita. keitä 1 dl vettä, sulata kasvisliemikuutio, ja lisää joukkoon.
5. mausta oreganolla, basilikalla, suolalla, sekä mustapippurilla. jos tykkäätte tulisesta ruoasta, niin maustakaa myös jauhetulla chilipippurilla.
6. sekoita ja keitä noin 10 minuuttia miedolla lämmöllä.

seuravaat vaiheet voitte käyttää uunivuokaa tai jatkaa paistinpannulla.

7a. jos uunivuokaa käytetään (muuten ohita 7b kohtaan)
8a. kuumenna uuni 180º c.
9a. kaada sekoitus vuokaan tai kahteen pieneen vuokaan.
10a. riko kananmuna ja laita ruoan päälle (kaksi kananmunaa vuokaan).
11a. laita vuoka uuniin noin 5-7 minuutiksi.
12a. syödään suoraan vuoasta.

7b. riko kananmuna ja laita ruoan päälle.
8b. paista noin 5-7 minuuttia.
9b. tarjoa ruoka syvällä lautasella


munankeltuaisen pitää olla pehmeä (tai nestemäinen), koska shakshouka yleensä syödään dippaamalla leivällä niin että keltuainen sekoitetaan joukkoon. jos ette tykkää pehmeästä keltuaisesta, voitte paistaa kauemmin.

Bon Appétit!


mikäli kokeilitte tätä reseptiä, niin olkaa hyvä ja kirjoittakaa miten se onnistui ja oliko shakshouka herkullista. voitte myös lähettää kuvan :)

surusta iloon

suomessa tänään vietetään kansallista veteraanipäivää. yllättäen sattumalta israelissa tänä iltana (maanantaina) alkava kaatuneiden sotilaiden muistopäivä on hyvin erilainen. muistopäivän aattoa juhlistetaan yhden minuutin hiljaisella hetkellä kun sireenin ääni kuuluu kello 20. kaikki pysähtyy ja ihmiset nousevat seisomaan kaatuneiden sotilaiden kunniaksi. tv:ssä yleensä näkyy dokkarit, jotka kertovat kaatuneiden sotilaiden tarinoita. muistopäivän päivä alkaa surulla kun hautausmailla koko maassa juhlistetaan muistoseremonioilla ja toisella hiljaisella hetkellä kello 11. tänä hetkenä sireeni soi kahden minuutin ajan.

viime muistopäivästä lähtien kaatuneiden määrä on lisääntynyt 133. kokonaismäärä on 22570. yksi heistä on minun äitini veli, joka kuoli vuoden 1973 yom kippur sodassa. en tuntenut häntä. olen syntynyt tasan vuosi sen jälkeen. sukulaiset kertoivat että persoonallisuudesta ja kasvoista muistutan häntä. valitettavasti olen tuntenut äitini veljen vain kuvina ja tarinoina.

surulla alkava muistopäivä muuttuu iloiseksi kello 20 kun upeat ilotulitukset juhlistavat alkavan israelin itsenäisyyspäivän. surusta iloon hetkessä. se merkitsee että kaatuneiden ja eläneiden sotilaiden ansiosta israel itsenäistyi ja on itsenäinen maa. itsenäisyyspäivä israelissa on epävirallinen grillipäivä, kun kaikissa puistoissa ja vaikka missä haistellaan grillien tuoksuja.

vähän erilaista kuin suomessa. jokaisella maalla on eri tapa muistaa ja juhlia.

mitä on israelilainen ruoka?

kuulin tämän kysymyksen jo montaa kertaa. oletan että tekin haluaisitte tietää, vai mitä?
ensin minulla on tunnustus. tykkään ruoan laittamisesta tai ainakin kokeilen ruoan kanssa ja toivon että lopputulokset tulevat syötäväksi. ruoan laittamisen harrastuksena olen varmasti perinyt puolassa syntyneeltä mummolta.

joka tapauksessa, palataan blogitekstin asiaan. eli kysymys on mitä on tyyppillinen, suosittu, ja alkuperäinen israelilainen ruoka?
olette varmaan kuulleet sellaisista ruokalajeista kuin hummus, tahini, ja falafel. vaikka ne voisivat olla suosituimpia ruokia, eivät ne ole oikeasti aitoja ja alkuperäisiä israelilaisia ruokia. sanotaan vaan että ne kuuluvat lähi-idän keittiöön, eli ne ovat lähi-idän ruokia. siitä huolimatta, suosittelen lämpimästi lähi-idän ruokaa, joka on yleensä terveellistä ja hyvänmakuista ruokaa. ainakin hummusta teen säännöllisesti kotona ja siitä tulee nam nam.

taas olen poikennut aiheesta. vaikea keskittyä kun puhutaan hyvästä ruoasta. anteeksi, yritän uudestaan. eli aitoa israelilaista ruokaa...

tietääkseni ainoa israelilainen ruoka, joka on myös suosittu, pitää olla ... shakshouka. vaikka sen uskotaan tulleen juutalaisilta maahanmuuttajilta pohjoisafrikasta, shakshoukaa yleensä pidetään israelilaisena. ennen kun kysytte shak...mitä? (tai turun murteella yksinkertaisesti ’täh?’), aion tutustuttaa tähän ruokaan. israelissa on olemassa monta shakshouka versiota, mutta perusainekset kaikissa versioissa ovat tomaatteja, punainen paprikaa, sipulia, sekä kananmunaa. sen lisäksi lisätään mausteet ja yrtit. kananmunat laitetaan päälle ja keitetään vähän aikaa, että sitä yleensä syödään leivän tai pitaleivän kanssa dippaamalla. shakshouka on terveellinen kasvisruoka joka sopii hyvin sekä lounaaksi ja illalliseksi. jotkut syövät sen jopa aamiaiseksi, mutta minusta se on liian raskas ruoka aamuvatsalle.

laitan kuva tällä viikolla kotona tehdystä shakshoukasta. Jos olette kiinnostuneet reseptistä, voin laittaa sen tänne.

kibbutsissa kasvatetaan

en aio selittää mitä kibbutsi on. sen varmasti voitte lukea wikipediasta tai jostakin muualta netistä. haluan sen sijaan jakaa oman kokemukseni kibbutsissa kasvamisesta. erityisesti lastentalosta.

kibbutsin yhteiskunnan järjestelmän mukaan, lapsille on suunniteltu ainutlaatuinen lastenkasvatusmenetelmä. sen mukaisesti, syntymän jälkeen meidät siirrettin lastentaloon missä elimme saman ikäryhmän kanssa.

1970 luvun lopulta on ensimäinen muistoni lastentalosta. se oli jo päiväkoti missä ikäryhmät ovat yleensä 3-5 (ilmeisesti, heprean kielessä lasten- ja kasvin- kasvaminen on sama, koska päiväkoti hepreaksi 'gan' tarkoittaa myös puutarhaa). meidän päiväkodin nimi oli 'oren', eli mänty. muut kolme päiväkotien nimet olivat 'chatzav' (merisipuli), 'alon' (tammi) sekä 'karmel' (kibbutsin vuoren nimi). jokaisessa päiväkodissa oli noin 20-30 lasta. ne sijaitsivat samalla alueella kibutsissa, mitä joskus johtaa 'sotaan' toisen päiväkodin kanssa. se oli tosi hauskaa.

suurin osa arkipäivästä olimme päiväkodissa tai kibbutzin alueella, mutta päiväkodin hoitajan huollossa. vanhempien luona kävimme klo 16 ja 21 välillä sekä viikonloppuna (perjantai iltapäivästä lauantai iltaan). arkipäiväisin nukuimme päiväkodissa. vain me. neljä lasta huoneessa. ei vanhempia eikä ketään aikuisia. jos joku tarvitsi jotain yöllä, jokaisessa huoneessa oli sisäpuhelin (niin kuin itkuhälytin). vain kerro ongelmasi ja toiselta puolelta kibbutsia naishoitaja vastaa. joskus se jopa tuli tarkistamaan että kaikki on kunnossa. sitä voisi kutsua etälastenhoidoksi. kun lapset joutuvat olemaan yhdessä ilman aikuisia, voisitte kuvitella mitä voi tapahtua.

lasten yhteisyöpyminen saman ikäryhmän kanssa oli osa lastenkasvatusmenetelmää joka perustuu kibbutsin ideologiaan. yhteisyöpyminen perustuu siihen ideaan, että koulutetut lastenhoitajat tietävät ja osaavat hoitaa lapsia paremmin kuin ne vanhemmat, jotka joutuivat olemaan pitkän aikaa töissä. 1980 luvun aikana kibbutsin vanhemat alkoivat vastustaa tätä lastenkasvatusmenetelmää ja vuosina 1984-5 kibbutsin jäsenet äänestivät yhteisyöpymistä vastaan ja jouduimme viettämään yöt vanhempien luona. kahden vuoden jälkeen yritimme saada vanhempia vakuuttuneeksi yhteisyöpymisen jatkamisesta, mutta ne eivät suostuneet. harmi.

uskon että suurimmalle osalle lapsista yhteisyöpyminen oli hauskaa ja huvittavaa. voitte kuvitella minkäläisiä elinikäisiä ystävyyksiä syntyy kun vietetään melkein koko päivä kavereiden kanssa. tietysti, tässä menetelmässä oli tunnettuja vikoja. hyvin paljon sosiologien ja psykologien tutkimuksissa on käsitelty kibbutsien kasvatusjärjestelmää ja sen vaikutuksia.
jopa suomelle löytyy yhteys, nimittäin Westermarck-efekti.

vaikea sanoa kuinka paljon yhteisyöpyminen on vaikuttanut kasvamiseni ja aikuiselämääni, mutta jotain toki.

jos olette kiinnostuneet aiheesta, kannattaa katsoa 2007 tehty dokumenttielokuva Children of the Sun (jerusalem postin arvostelu englanniksi). ainakin turun kirjastossa löytyy myös 1980 suomennettu Bruno Bettelheimin Kibbutsien lapset -kirja (alkuteos 1969 julkaistu englanniksi The Children of the Dream).

lopussa minun on pakko kysyä teiltä antaisitteko kasvattaa lapsenne samalla lastenkasvatusmenetelmällä kuin oli kibbutsissa?


päivitys: löysin kaksi traileria Children of the Sun elokuvasta (1, 2)

miten blogi syntyi?

hyvä kysymys.
pitkän aikaa mietin kirjoittaa jotain blogiin. mutta mistä aiheesta?

yli seitsemän vuoden suomessa asumisen aikana huomasin että monilla suomalaisilla on kiinnostus israeliin. miksi? te tiedätte paremmin. toisella se liittyy uskontoon, toisella kieliin, ja vielä toisella ehkä maahan. olin yllättynyt kun löysin tämän läheisyytenne ja ajatuksenne kotimaastani. mitä sitten voisin kirjoittaa israelista? uutisia kerrotaan viikottain jos ei päivittäin. totuus on se että uutisaiheita ovat yleensä niin sanotut huonot uutiset, ainakin ne jotka liittyy israeliin. sen takia monilla ihmisillä on hyvin yksinkertainen näkemys israelista. mietin.. pohdin.. ja vielä mietin.. ja päätin kirjoittaa erilaisista näkökulmista kotimaastani. sen tiedän parhaiten.

miksi suomeksi? ensiksi, että voisin harjoitella suomen kielen kirjoittamista. toiseksi, koska te olette blogin kohderyhmälukijat - suomalaisia joita kiinnostaa israel.
politiikka jää ulkopuolella? miten niin?! en tykkää politiikasta. mikäli tarvitsette vielä päivän politiikanruiskun, sen voitte löytää tavallisesta ja monipuolisesta uutismediasta.

yritän päivittää ainakin viikottain. olkaa hyvä ja laittakaa sanallisesti ajatuksianne. voisitte myös kysyä vaikka mitä, mutta vastaustakuuta en lupaa. toivoisin kuitenkin että pysytte mukana blogin matkassa.

toivon kaikille aurinkoista ja lämmintä kevättä. vielä hyvää pääsiäistä ja pesachin pyhäpäivää.

terveisin, eyal.