maanantai 27. huhtikuuta 2009

surusta iloon

suomessa tänään vietetään kansallista veteraanipäivää. yllättäen sattumalta israelissa tänä iltana (maanantaina) alkava kaatuneiden sotilaiden muistopäivä on hyvin erilainen. muistopäivän aattoa juhlistetaan yhden minuutin hiljaisella hetkellä kun sireenin ääni kuuluu kello 20. kaikki pysähtyy ja ihmiset nousevat seisomaan kaatuneiden sotilaiden kunniaksi. tv:ssä yleensä näkyy dokkarit, jotka kertovat kaatuneiden sotilaiden tarinoita. muistopäivän päivä alkaa surulla kun hautausmailla koko maassa juhlistetaan muistoseremonioilla ja toisella hiljaisella hetkellä kello 11. tänä hetkenä sireeni soi kahden minuutin ajan.

viime muistopäivästä lähtien kaatuneiden määrä on lisääntynyt 133. kokonaismäärä on 22570. yksi heistä on minun äitini veli, joka kuoli vuoden 1973 yom kippur sodassa. en tuntenut häntä. olen syntynyt tasan vuosi sen jälkeen. sukulaiset kertoivat että persoonallisuudesta ja kasvoista muistutan häntä. valitettavasti olen tuntenut äitini veljen vain kuvina ja tarinoina.

surulla alkava muistopäivä muuttuu iloiseksi kello 20 kun upeat ilotulitukset juhlistavat alkavan israelin itsenäisyyspäivän. surusta iloon hetkessä. se merkitsee että kaatuneiden ja eläneiden sotilaiden ansiosta israel itsenäistyi ja on itsenäinen maa. itsenäisyyspäivä israelissa on epävirallinen grillipäivä, kun kaikissa puistoissa ja vaikka missä haistellaan grillien tuoksuja.

vähän erilaista kuin suomessa. jokaisella maalla on eri tapa muistaa ja juhlia.

lauantai 25. huhtikuuta 2009

mitä on israelilainen ruoka?

kuulin tämän kysymyksen jo montaa kertaa. oletan että tekin haluaisitte tietää, vai mitä?
ensin minulla on tunnustus. tykkään ruoan laittamisesta tai ainakin kokeilen ruoan kanssa ja toivon että lopputulokset tulevat syötäväksi. ruoan laittamisen harrastuksena olen varmasti perinyt puolassa syntyneeltä mummolta.

joka tapauksessa, palataan blogitekstin asiaan. eli kysymys on mitä on tyyppillinen, suosittu, ja alkuperäinen israelilainen ruoka?
olette varmaan kuulleet sellaisista ruokalajeista kuin hummus, tahini, ja falafel. vaikka ne voisivat olla suosituimpia ruokia, eivät ne ole oikeasti aitoja ja alkuperäisiä israelilaisia ruokia. sanotaan vaan että ne kuuluvat lähi-idän keittiöön, eli ne ovat lähi-idän ruokia. siitä huolimatta, suosittelen lämpimästi lähi-idän ruokaa, joka on yleensä terveellistä ja hyvänmakuista ruokaa. ainakin hummusta teen säännöllisesti kotona ja siitä tulee nam nam.

taas olen poikennut aiheesta. vaikea keskittyä kun puhutaan hyvästä ruoasta. anteeksi, yritän uudestaan. eli aitoa israelilaista ruokaa...

tietääkseni ainoa israelilainen ruoka, joka on myös suosittu, pitää olla ... shakshouka. vaikka sen uskotaan tulleen juutalaisilta maahanmuuttajilta pohjoisafrikasta, shakshoukaa yleensä pidetään israelilaisena. ennen kun kysytte shak...mitä? (tai turun murteella yksinkertaisesti ’täh?’), aion tutustuttaa tähän ruokaan. israelissa on olemassa monta shakshouka versiota, mutta perusainekset kaikissa versioissa ovat tomaatteja, punainen paprikaa, sipulia, sekä kananmunaa. sen lisäksi lisätään mausteet ja yrtit. kananmunat laitetaan päälle ja keitetään vähän aikaa, että sitä yleensä syödään leivän tai pitaleivän kanssa dippaamalla. shakshouka on terveellinen kasvisruoka joka sopii hyvin sekä lounaaksi ja illalliseksi. jotkut syövät sen jopa aamiaiseksi, mutta minusta se on liian raskas ruoka aamuvatsalle.

laitan kuva tällä viikolla kotona tehdystä shakshoukasta. Jos olette kiinnostuneet reseptistä, voin laittaa sen tänne.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

kibbutsissa kasvatetaan

en aio selittää mitä kibbutsi on. sen varmasti voitte lukea wikipediasta tai jostakin muualta netistä. haluan sen sijaan jakaa oman kokemukseni kibbutsissa kasvamisesta. erityisesti lastentalosta.

kibbutsin yhteiskunnan järjestelmän mukaan, lapsille on suunniteltu ainutlaatuinen lastenkasvatusmenetelmä. sen mukaisesti, syntymän jälkeen meidät siirrettin lastentaloon missä elimme saman ikäryhmän kanssa.

1970 luvun lopulta on ensimäinen muistoni lastentalosta. se oli jo päiväkoti missä ikäryhmät ovat yleensä 3-5 (ilmeisesti, heprean kielessä lasten- ja kasvin- kasvaminen on sama, koska päiväkoti hepreaksi 'gan' tarkoittaa myös puutarhaa). meidän päiväkodin nimi oli 'oren', eli mänty. muut kolme päiväkotien nimet olivat 'chatzav' (merisipuli), 'alon' (tammi) sekä 'karmel' (kibbutsin vuoren nimi). jokaisessa päiväkodissa oli noin 20-30 lasta. ne sijaitsivat samalla alueella kibutsissa, mitä joskus johtaa 'sotaan' toisen päiväkodin kanssa. se oli tosi hauskaa.

suurin osa arkipäivästä olimme päiväkodissa tai kibbutzin alueella, mutta päiväkodin hoitajan huollossa. vanhempien luona kävimme klo 16 ja 21 välillä sekä viikonloppuna (perjantai iltapäivästä lauantai iltaan). arkipäiväisin nukuimme päiväkodissa. vain me. neljä lasta huoneessa. ei vanhempia eikä ketään aikuisia. jos joku tarvitsi jotain yöllä, jokaisessa huoneessa oli sisäpuhelin (niin kuin itkuhälytin). vain kerro ongelmasi ja toiselta puolelta kibbutsia naishoitaja vastaa. joskus se jopa tuli tarkistamaan että kaikki on kunnossa. sitä voisi kutsua etälastenhoidoksi. kun lapset joutuvat olemaan yhdessä ilman aikuisia, voisitte kuvitella mitä voi tapahtua.

lasten yhteisyöpyminen saman ikäryhmän kanssa oli osa lastenkasvatusmenetelmää joka perustuu kibbutsin ideologiaan. yhteisyöpyminen perustuu siihen ideaan, että koulutetut lastenhoitajat tietävät ja osaavat hoitaa lapsia paremmin kuin ne vanhemmat, jotka joutuivat olemaan pitkän aikaa töissä. 1980 luvun aikana kibbutsin vanhemat alkoivat vastustaa tätä lastenkasvatusmenetelmää ja vuosina 1984-5 kibbutsin jäsenet äänestivät yhteisyöpymistä vastaan ja jouduimme viettämään yöt vanhempien luona. kahden vuoden jälkeen yritimme saada vanhempia vakuuttuneeksi yhteisyöpymisen jatkamisesta, mutta ne eivät suostuneet. harmi.

uskon että suurimmalle osalle lapsista yhteisyöpyminen oli hauskaa ja huvittavaa. voitte kuvitella minkäläisiä elinikäisiä ystävyyksiä syntyy kun vietetään melkein koko päivä kavereiden kanssa. tietysti, tässä menetelmässä oli tunnettuja vikoja. hyvin paljon sosiologien ja psykologien tutkimuksissa on käsitelty kibbutsien kasvatusjärjestelmää ja sen vaikutuksia.
jopa suomelle löytyy yhteys, nimittäin Westermarck-efekti.

vaikea sanoa kuinka paljon yhteisyöpyminen on vaikuttanut kasvamiseni ja aikuiselämääni, mutta jotain toki.

jos olette kiinnostuneet aiheesta, kannattaa katsoa 2007 tehty dokumenttielokuva Children of the Sun (jerusalem postin arvostelu englanniksi). ainakin turun kirjastossa löytyy myös 1980 suomennettu Bruno Bettelheimin Kibbutsien lapset -kirja (alkuteos 1969 julkaistu englanniksi The Children of the Dream).

lopussa minun on pakko kysyä teiltä antaisitteko kasvattaa lapsenne samalla lastenkasvatusmenetelmällä kuin oli kibbutsissa?


päivitys: löysin kaksi traileria Children of the Sun elokuvasta (1, 2)

tiistai 14. huhtikuuta 2009

miten blogi syntyi?

hyvä kysymys.
pitkän aikaa mietin kirjoittaa jotain blogiin. mutta mistä aiheesta?

yli seitsemän vuoden suomessa asumisen aikana huomasin että monilla suomalaisilla on kiinnostus israeliin. miksi? te tiedätte paremmin. toisella se liittyy uskontoon, toisella kieliin, ja vielä toisella ehkä maahan. olin yllättynyt kun löysin tämän läheisyytenne ja ajatuksenne kotimaastani. mitä sitten voisin kirjoittaa israelista? uutisia kerrotaan viikottain jos ei päivittäin. totuus on se että uutisaiheita ovat yleensä niin sanotut huonot uutiset, ainakin ne jotka liittyy israeliin. sen takia monilla ihmisillä on hyvin yksinkertainen näkemys israelista. mietin.. pohdin.. ja vielä mietin.. ja päätin kirjoittaa erilaisista näkökulmista kotimaastani. sen tiedän parhaiten.

miksi suomeksi? ensiksi, että voisin harjoitella suomen kielen kirjoittamista. toiseksi, koska te olette blogin kohderyhmälukijat - suomalaisia joita kiinnostaa israel.
politiikka jää ulkopuolella? miten niin?! en tykkää politiikasta. mikäli tarvitsette vielä päivän politiikanruiskun, sen voitte löytää tavallisesta ja monipuolisesta uutismediasta.

yritän päivittää ainakin viikottain. olkaa hyvä ja laittakaa sanallisesti ajatuksianne. voisitte myös kysyä vaikka mitä, mutta vastaustakuuta en lupaa. toivoisin kuitenkin että pysytte mukana blogin matkassa.

toivon kaikille aurinkoista ja lämmintä kevättä. vielä hyvää pääsiäistä ja pesachin pyhäpäivää.

terveisin, eyal.