kesarea

viimeksi lomalla israelissa kävimme arkeologisessa kohteessa kesareassa (eng. caesarea).

tässä muutamia kuvia hienosta talvipäivästä.

joulunaatto nasaretissa

joulunaattona vierailimme nasaretissa.
tässä muutamia kuvia kaupungista.

näköala st. gabrielin hotellista

karmeliittanunnien luostari


marian ilmestyksen kirkko (basilica of annunciation)



marian ilmestyksen kirkon sisällä










markinnoilla




jouluparaati

vähän erilainen joulutunnelma kuin suomessa :)

parasta hummusta

ainakin suomessa.
hummus on paras ja terveellinen ruoka. kaikki ne, jotka ovat olleet israelissa tai lähi-idässä tietävät sen jo :)
suomessa kuitenkin on vaikea löytää kunnollista hummusta ravintolasta tai ruokakaupasta. mutta ei se haittaa, kun kaikki ainekset löytyvät kaupasta. eli, keittiöön vaan.

hummuksesta on monta versiota, joissa perusainekset ovat kikherneitä, tahinia, valkosipulia ja sitruunamehua. aineksien määrät vaihtelee hieman maun mukaan.
minun hummusreseptin sisältää on seuraavat ainekset (n. 4:lle):
- n. 100 g kuivattuja kikherneitä
- n. 100 g tahinia
- 1 puristettu sitruunan mehu
- 1 murskattu valkosipulin kynsi
- 1/4 tl juustokuminaa
- ripaus suolaa
lautaselle tulee myös:
- 2-3 rkl paahdettuja pinjansiemeniä
- laikattua persiljaa
- oliiviöljyä

valmistusohjeet (kuvat lopussa):
kuivatut kikhernet liotetaan vedessä n. 8-10 tuntia (tai pakkauksen ohjeiden mukaan). itse yleensä liotan yön yli. liottamisen jälkeen, kaadetaan vesi pois, huuhdotaan ja siiretään kikherneet kattilaan. lisätään kylmää vettä noin kaksi kertaa herneiden määrä ja levy päälle täysille. kiehuessa tulee valkoista vaahtoa joka poistetaan ja alennetaan keskilämpötilaan noin tunnin ajaksi. herneet tulee valmiiksi, kun painettaessa kahdella sormella ne avautuvat.
jäähdytetään herneet vähän aikaa. älä poista vettä kattilasta.
siirretään herneet tehosekoittimeen. lisätään vähän vettä kattilasta ja hienonnetaan kunnes seos on tasainen. jeeeeeeps. hummus on melkein valmis.

lisätään seokseen tahini, sitruunan mehu, valkosipuli, juustokumina, sekä suola. sekoitetaan hyvin. jos seos on liian paksua, lisätään vettä kattilasta. sitten laitetaan lautaselle sillä tavalla että keskellä on kuoppa.
kuoppaan tulee pinjansiemenet ja oliiviöljy päälle. koristellaan persiljalla.
beteavon! eli, hyvää ruokahalua!

yleensä hummus syödään pitaleivän palalla dippaamalla, mutta leivän päällä on yhtä hyvä. oliivit sopivat mainiosti.

muutamia vinkkejä kokemukseni mukaan.
- on mahdollista myös käyttää säilykekikherneitä. siinä tapauksessa voi välttää liottamisvaiheen.
- yleensä ostan 400 g kikhernepakkauksen. just semmonen löytyy tavallisista ruokakaupoista:


- käytän neljänneksen kikherneistä. sekoitan loput valkosipulin kanssa, jaan kolmeen osaan ja laitan pakastimeen pusseissa. nämä osat voi myöhemmin sulattaa mikrossa ja vain lisätä ne loput aineet.


- etnisistä kaupoista yleensä löytyy hyvää tahinia. yksi niistä on libanonilainen al-wadi.


- pinjansimenten sijaan lautaselle sopii melkein kaikki. israelissa ravintoloissa on oliiviöljyn lisäksi mm. paistettu jauheliha, paistetut herkusienet, härkäpapuja.
- perusainesten määriä voi kokeilla ja vaihdella maun mukaan. voi myös lisätä muita aineita. itse lisään joskus vihreää chillipaprikaa.
- kikherneiden keittämisessä ei tarvitse mitään muuta kuin vettä (vaikka pakkauksessa voi lukea sooda tai suola).

sitten muutamia kuvia valmistamisesta.

ennen liottamista

..ja sen jälkeen

kattilassa

..tämä vaahto pitää poistaa

tehosekoitin

tasaisesti tehosekoitettu

ja lopputulos

aurinkoista viikkoa ja rauhallista hanukkan tai joulun odotusta!

israelin mosaiikki #1

monet ihmiset liittävät israelin valtion juutalaisuuteen. vähemmän tietävät että arabilaisia on noin 20% israelin väestöstä. vielä vähemmän tietävät että arabilaisväestöstä noin 9% on kristillisiä. mutta harvoin ihmiset tietävät muita vähemmistöryhmiä, jotka muodostavat israelin väestömosaiikin. tässä blogitekstissä esittelen israelin tšerkessit.

tšerkessit ovat alunperin kaukasuksen luoteisosista Adygeiasta. oman kielen mukaan tšerkessit ovat Adygeit (eng. Adyghe) ja heidän kielensä on adygei. 1800-luvulle asti tšerkessit ovat kuuluneet Ottomaanien valtakuntaan, joka vaikutti heidän nykyiseen islamin uskonnon suuntautumiseen. venäjän keisarikunta valloitti kaukasuksen alueen 1800-luvun puolivälin jälkeen. valloituksessa noin puolitoista miljoonaa tšerkessiä on kuollut ja 90% joutui pakolaiseksi. osa pakolaisista on asettunut lähi-idän alueelle, joka siihen aikaan kuului Ottomaanien valtakuntaan.

israelissa asuu noin 4000 tšerkessiä kahdessa kylässä galilean alueella pohjois-israelissa. he ovat sunnimuslimeja, mutta eivät kuulu arabilaiskansaan kuin muut israelissa asuvat muslimit. he ovat täysin integroituneet israelin elämään ja samaan aikaan onnistuivat pitämään oman kielensä, kulttuurinsa sekä perinteisen elämänsä, joka on hyvin mielenkiintoinen. pakolaiset harvoin integroituvat täysin hyvin erilaiseen maahan kuin heidän kotimaansa. muut vähemmistöt sekä valtiot voivat oppia jotain tšerkessien elämäntavasta.

isompi tšerkessin kylä israelissa on Kafr Kama (kartta), missä sijaitse myös tšerkessien perinnön museo. toinen kylä on Reikhaniya (kartta). olen vieraillut molemmissa kylissä noin 10 vuotta sitten ja suosittelen kovasti. kylien alueella on myös paljon muita nähtävyyksiä.

Juutalaisten juhlapyhien leivonnaisia

"Juhla ei tule kotiin kutsumatta. Sille on tehtävä tilaa arjen keskelle, se on valmisteltava ja otettava ajatuksella vastaan. Vasta silloin juhla tuntuu juhlalta. Ja missäpä juhlan valmistelut näkyisivät - ja tuoksuisivat - konkreettisemmin kuin keittiössä." Ayelet Ahonen

nämä sanat on lainattu Juutalaisten juhlapyhien leivonnaisia -kirjasesta. siitä löytyy juutalaisiin juhlapäiviin 45 leivontareseptiä, jotka on koonnut ja testannut Ayelet Ahonen.

kirjanen on myynnissä 20 eurolla (+ postikulut). kaikki tuotto käytetään hyväntekeväisyyteen, eli helsingin juutalaisen seurakunnan päiväkodin leikkikentän kunnostamiseen.

mikäli haluatte kirjasen niin ottaka yhteyttä sähköpostilla.

tässä kuvassa kannet:

uskonto vai perinne?

torstaina illalla alkanut Shavuot juhlapäivä on yksi tärkeimmistä pyhäpäivistä uskovaisille juutalaisille, sillä uskotaan, että samana päivänä muutamia tuhansia vuosia sitten Sinain vuorella Mooses on vastaanottanut kymmenen käskya sekä Torah Jumalalta, kun israelilaiset ovat kokoontuneet Sinain niemimaassa. vaikka kibbutsin asukkaat ovat yleensä maallistuneita, Shavuot ja muut juutalaiset pyhäpäivät vietetään innokkain ja suurin juhlin. mutta hyvin eri tavalla kuin muissa paikoissa israelissa.

kibbutsissa pyhätpäivät ovat ennemminkin juhlapäivät kuin uskonnolliset pyhäpäivät ja ne vietetään perinteisellä tavalla. Shavuot, jota kutsutaan myös Hag Habikkurim (eli ensimmäisten hedelmien juhla), on iso juhlapäivä kibbutsissa. muistan hyvin kun lapsena pukeuduttiin valkoisiin paitoihin jo aamulla. juhla alkaa illalla kun kaikki asukkaat kokoontuvat juhlapaikassa ja kibbutsin ensimmäiset ‘hedelmät’ esitellään traktoreilla pitkässä kulkuessa. sana ‘hedelmät’ ei tarkoita vain appelsiinia, greippiä, tai muita syötäviä hedelmiä, vaan kaikkia uusia kuluneen vuoden aikana ‘syntyneitä’, kuten ihmisvauvoja, vilja-, kasvis-, ja hedelmäsato, maatalous- ja eläintarhaeläinten poikaset, sekä kibbutsin teollisuuden tuotteet. aivan merkittävä spektaakkeli, erityisesti lapsille. kulkueen juhlan jälkeen tarjotaan maitotuotteisiin perustuva illallinen. Maitotuotteiden syöminen on perinteinen Shavuotin juhlapäivän tapa, ainakin israelissa.

vaikka perinne tietysti liittyy uskontoon, kibbutsissa vietettävät juutalaiset pyhäpäivät ovat epäilemättä ennemminkin ainutlaatuinen perinne. sen takia, juutalaisuus on minulle enemmän perinne kuin uskonto.

tässä youtubessa löytyy vähän Shavuotin tunnelmaa erilaisista kibbutseista.





ja traktoreiden kulkueesta:



jos olette israelissa jonkun juutalaisen juhlapäivan aikana niin suosittelen kovasti perinteisen kibbutsin juhlan kokemista.

Hag Sameach!

vuori, metsä ja järvi

eräs aamu muutaman päivän suomeen muuttamisen jälkeen huomasin että jotain puuttuu jokapäiväisestä elämästäni. uuden maan, kulttuurin, maiseman sekä ympäristön takia olin varmaan jännittänyt aika paljon. tässä tilanteessa asiat unohtaa helposti. tunsin kuitenkin, että puuttuva juttu ei ole mitään tavallista kuten lompakko tai avaimet. ylöspäin katsoessa tajusin miten epätavallinen ja suuri taivas on. sitten yhtäkkiä kellot soivat – maisemassa ei näy vuoria.

ensiksi haluaisin kiittää Anua Carmel -vuoresta muistuttamisesta, joka johtaa tämän blogitekstin aiheeseen.

kotipaikkani kibbutsi sijaitsee Carmel –vuoren juurella. se tarkoittaa että silmät tapaavat vuoren pian herätyksen jälkeen ja vielä monta kertaa päivän aikana. joka päivä. lapsuudesta aikuisuuteen. lapsena olimme usein patikoimassa monilla retkilla vuorella. rakensimme majat puihin, missä voimme leikkiä. vuori on jatkanut vaikuttamista elämämme kun kasvamme aikuiseksi, koska se on aina näkyvissä. tuntuu että se suojelee meitä.

Yoram Taharlev, joka on syntynyt kibbutsissa, on yksi suosituimmista runoilijoista israelissa. vuonna 1972, kibbutsin 50 -vuotisjuhlan kunniaksi hän kirjoitti laulun nimeltä ‘ikivihreä vuori’, joka kertoo miten paljon Carmel -vuori vaikutti hänen elämäänsä. laulu tuli tunnetuksi kibbutsin lauluna ja vuoren toinen nimi hepreaksi on nyt myös ‘ikivihreä vuori’. ikivihreä nimi johtuu siitä että vuoren metsä on ikivihreä.

tämä kuva on otettu pari vuotta sitten kibbutsin uima-altaalta. taustalla kurkkii Carmel -vuori.



uudessa asuinpaikassani varsinais-suomessa vuoria ei ole olemassa. sen sijaan taivas on niin mahtava ja suuri (jos et ole metsän keskellä). nyt olen jo hyvin tottunut suomen maisemaan. joskus vielä haaveilen että näen vuoria.

ai niin! miksi otsikossa on myös metsä ja järvi?
- teillä on varmaan hyvä selitys, koska molemmat löytyvät melkein jokaisesta paikasta suomessa. ihmettelenpä, miten ne vaikuttavat teidän elämäänne?