uskonto vai perinne?

torstaina illalla alkanut Shavuot juhlapäivä on yksi tärkeimmistä pyhäpäivistä uskovaisille juutalaisille, sillä uskotaan, että samana päivänä muutamia tuhansia vuosia sitten Sinain vuorella Mooses on vastaanottanut kymmenen käskya sekä Torah Jumalalta, kun israelilaiset ovat kokoontuneet Sinain niemimaassa. vaikka kibbutsin asukkaat ovat yleensä maallistuneita, Shavuot ja muut juutalaiset pyhäpäivät vietetään innokkain ja suurin juhlin. mutta hyvin eri tavalla kuin muissa paikoissa israelissa.

kibbutsissa pyhätpäivät ovat ennemminkin juhlapäivät kuin uskonnolliset pyhäpäivät ja ne vietetään perinteisellä tavalla. Shavuot, jota kutsutaan myös Hag Habikkurim (eli ensimmäisten hedelmien juhla), on iso juhlapäivä kibbutsissa. muistan hyvin kun lapsena pukeuduttiin valkoisiin paitoihin jo aamulla. juhla alkaa illalla kun kaikki asukkaat kokoontuvat juhlapaikassa ja kibbutsin ensimmäiset ‘hedelmät’ esitellään traktoreilla pitkässä kulkuessa. sana ‘hedelmät’ ei tarkoita vain appelsiinia, greippiä, tai muita syötäviä hedelmiä, vaan kaikkia uusia kuluneen vuoden aikana ‘syntyneitä’, kuten ihmisvauvoja, vilja-, kasvis-, ja hedelmäsato, maatalous- ja eläintarhaeläinten poikaset, sekä kibbutsin teollisuuden tuotteet. aivan merkittävä spektaakkeli, erityisesti lapsille. kulkueen juhlan jälkeen tarjotaan maitotuotteisiin perustuva illallinen. Maitotuotteiden syöminen on perinteinen Shavuotin juhlapäivän tapa, ainakin israelissa.

vaikka perinne tietysti liittyy uskontoon, kibbutsissa vietettävät juutalaiset pyhäpäivät ovat epäilemättä ennemminkin ainutlaatuinen perinne. sen takia, juutalaisuus on minulle enemmän perinne kuin uskonto.

tässä youtubessa löytyy vähän Shavuotin tunnelmaa erilaisista kibbutseista.





ja traktoreiden kulkueesta:



jos olette israelissa jonkun juutalaisen juhlapäivan aikana niin suosittelen kovasti perinteisen kibbutsin juhlan kokemista.

Hag Sameach!

vuori, metsä ja järvi

eräs aamu muutaman päivän suomeen muuttamisen jälkeen huomasin että jotain puuttuu jokapäiväisestä elämästäni. uuden maan, kulttuurin, maiseman sekä ympäristön takia olin varmaan jännittänyt aika paljon. tässä tilanteessa asiat unohtaa helposti. tunsin kuitenkin, että puuttuva juttu ei ole mitään tavallista kuten lompakko tai avaimet. ylöspäin katsoessa tajusin miten epätavallinen ja suuri taivas on. sitten yhtäkkiä kellot soivat – maisemassa ei näy vuoria.

ensiksi haluaisin kiittää Anua Carmel -vuoresta muistuttamisesta, joka johtaa tämän blogitekstin aiheeseen.

kotipaikkani kibbutsi sijaitsee Carmel –vuoren juurella. se tarkoittaa että silmät tapaavat vuoren pian herätyksen jälkeen ja vielä monta kertaa päivän aikana. joka päivä. lapsuudesta aikuisuuteen. lapsena olimme usein patikoimassa monilla retkilla vuorella. rakensimme majat puihin, missä voimme leikkiä. vuori on jatkanut vaikuttamista elämämme kun kasvamme aikuiseksi, koska se on aina näkyvissä. tuntuu että se suojelee meitä.

Yoram Taharlev, joka on syntynyt kibbutsissa, on yksi suosituimmista runoilijoista israelissa. vuonna 1972, kibbutsin 50 -vuotisjuhlan kunniaksi hän kirjoitti laulun nimeltä ‘ikivihreä vuori’, joka kertoo miten paljon Carmel -vuori vaikutti hänen elämäänsä. laulu tuli tunnetuksi kibbutsin lauluna ja vuoren toinen nimi hepreaksi on nyt myös ‘ikivihreä vuori’. ikivihreä nimi johtuu siitä että vuoren metsä on ikivihreä.

tämä kuva on otettu pari vuotta sitten kibbutsin uima-altaalta. taustalla kurkkii Carmel -vuori.



uudessa asuinpaikassani varsinais-suomessa vuoria ei ole olemassa. sen sijaan taivas on niin mahtava ja suuri (jos et ole metsän keskellä). nyt olen jo hyvin tottunut suomen maisemaan. joskus vielä haaveilen että näen vuoria.

ai niin! miksi otsikossa on myös metsä ja järvi?
- teillä on varmaan hyvä selitys, koska molemmat löytyvät melkein jokaisesta paikasta suomessa. ihmettelenpä, miten ne vaikuttavat teidän elämäänne?