uskonto vai perinne?

torstaina illalla alkanut Shavuot juhlapäivä on yksi tärkeimmistä pyhäpäivistä uskovaisille juutalaisille, sillä uskotaan, että samana päivänä muutamia tuhansia vuosia sitten Sinain vuorella Mooses on vastaanottanut kymmenen käskya sekä Torah Jumalalta, kun israelilaiset ovat kokoontuneet Sinain niemimaassa. vaikka kibbutsin asukkaat ovat yleensä maallistuneita, Shavuot ja muut juutalaiset pyhäpäivät vietetään innokkain ja suurin juhlin. mutta hyvin eri tavalla kuin muissa paikoissa israelissa.

kibbutsissa pyhätpäivät ovat ennemminkin juhlapäivät kuin uskonnolliset pyhäpäivät ja ne vietetään perinteisellä tavalla. Shavuot, jota kutsutaan myös Hag Habikkurim (eli ensimmäisten hedelmien juhla), on iso juhlapäivä kibbutsissa. muistan hyvin kun lapsena pukeuduttiin valkoisiin paitoihin jo aamulla. juhla alkaa illalla kun kaikki asukkaat kokoontuvat juhlapaikassa ja kibbutsin ensimmäiset ‘hedelmät’ esitellään traktoreilla pitkässä kulkuessa. sana ‘hedelmät’ ei tarkoita vain appelsiinia, greippiä, tai muita syötäviä hedelmiä, vaan kaikkia uusia kuluneen vuoden aikana ‘syntyneitä’, kuten ihmisvauvoja, vilja-, kasvis-, ja hedelmäsato, maatalous- ja eläintarhaeläinten poikaset, sekä kibbutsin teollisuuden tuotteet. aivan merkittävä spektaakkeli, erityisesti lapsille. kulkueen juhlan jälkeen tarjotaan maitotuotteisiin perustuva illallinen. Maitotuotteiden syöminen on perinteinen Shavuotin juhlapäivän tapa, ainakin israelissa.

vaikka perinne tietysti liittyy uskontoon, kibbutsissa vietettävät juutalaiset pyhäpäivät ovat epäilemättä ennemminkin ainutlaatuinen perinne. sen takia, juutalaisuus on minulle enemmän perinne kuin uskonto.

tässä youtubessa löytyy vähän Shavuotin tunnelmaa erilaisista kibbutseista.





ja traktoreiden kulkueesta:



jos olette israelissa jonkun juutalaisen juhlapäivan aikana niin suosittelen kovasti perinteisen kibbutsin juhlan kokemista.

Hag Sameach!

vuori, metsä ja järvi

eräs aamu muutaman päivän suomeen muuttamisen jälkeen huomasin että jotain puuttuu jokapäiväisestä elämästäni. uuden maan, kulttuurin, maiseman sekä ympäristön takia olin varmaan jännittänyt aika paljon. tässä tilanteessa asiat unohtaa helposti. tunsin kuitenkin, että puuttuva juttu ei ole mitään tavallista kuten lompakko tai avaimet. ylöspäin katsoessa tajusin miten epätavallinen ja suuri taivas on. sitten yhtäkkiä kellot soivat – maisemassa ei näy vuoria.

ensiksi haluaisin kiittää Anua Carmel -vuoresta muistuttamisesta, joka johtaa tämän blogitekstin aiheeseen.

kotipaikkani kibbutsi sijaitsee Carmel –vuoren juurella. se tarkoittaa että silmät tapaavat vuoren pian herätyksen jälkeen ja vielä monta kertaa päivän aikana. joka päivä. lapsuudesta aikuisuuteen. lapsena olimme usein patikoimassa monilla retkilla vuorella. rakensimme majat puihin, missä voimme leikkiä. vuori on jatkanut vaikuttamista elämämme kun kasvamme aikuiseksi, koska se on aina näkyvissä. tuntuu että se suojelee meitä.

Yoram Taharlev, joka on syntynyt kibbutsissa, on yksi suosituimmista runoilijoista israelissa. vuonna 1972, kibbutsin 50 -vuotisjuhlan kunniaksi hän kirjoitti laulun nimeltä ‘ikivihreä vuori’, joka kertoo miten paljon Carmel -vuori vaikutti hänen elämäänsä. laulu tuli tunnetuksi kibbutsin lauluna ja vuoren toinen nimi hepreaksi on nyt myös ‘ikivihreä vuori’. ikivihreä nimi johtuu siitä että vuoren metsä on ikivihreä.

tämä kuva on otettu pari vuotta sitten kibbutsin uima-altaalta. taustalla kurkkii Carmel -vuori.



uudessa asuinpaikassani varsinais-suomessa vuoria ei ole olemassa. sen sijaan taivas on niin mahtava ja suuri (jos et ole metsän keskellä). nyt olen jo hyvin tottunut suomen maisemaan. joskus vielä haaveilen että näen vuoria.

ai niin! miksi otsikossa on myös metsä ja järvi?
- teillä on varmaan hyvä selitys, koska molemmat löytyvät melkein jokaisesta paikasta suomessa. ihmettelenpä, miten ne vaikuttavat teidän elämäänne?

kibbutsissa kasvatetaan

en aio selittää mitä kibbutsi on. sen varmasti voitte lukea wikipediasta tai jostakin muualta netistä. haluan sen sijaan jakaa oman kokemukseni kibbutsissa kasvamisesta. erityisesti lastentalosta.

kibbutsin yhteiskunnan järjestelmän mukaan, lapsille on suunniteltu ainutlaatuinen lastenkasvatusmenetelmä. sen mukaisesti, syntymän jälkeen meidät siirrettin lastentaloon missä elimme saman ikäryhmän kanssa.

1970 luvun lopulta on ensimäinen muistoni lastentalosta. se oli jo päiväkoti missä ikäryhmät ovat yleensä 3-5 (ilmeisesti, heprean kielessä lasten- ja kasvin- kasvaminen on sama, koska päiväkoti hepreaksi 'gan' tarkoittaa myös puutarhaa). meidän päiväkodin nimi oli 'oren', eli mänty. muut kolme päiväkotien nimet olivat 'chatzav' (merisipuli), 'alon' (tammi) sekä 'karmel' (kibbutsin vuoren nimi). jokaisessa päiväkodissa oli noin 20-30 lasta. ne sijaitsivat samalla alueella kibutsissa, mitä joskus johtaa 'sotaan' toisen päiväkodin kanssa. se oli tosi hauskaa.

suurin osa arkipäivästä olimme päiväkodissa tai kibbutzin alueella, mutta päiväkodin hoitajan huollossa. vanhempien luona kävimme klo 16 ja 21 välillä sekä viikonloppuna (perjantai iltapäivästä lauantai iltaan). arkipäiväisin nukuimme päiväkodissa. vain me. neljä lasta huoneessa. ei vanhempia eikä ketään aikuisia. jos joku tarvitsi jotain yöllä, jokaisessa huoneessa oli sisäpuhelin (niin kuin itkuhälytin). vain kerro ongelmasi ja toiselta puolelta kibbutsia naishoitaja vastaa. joskus se jopa tuli tarkistamaan että kaikki on kunnossa. sitä voisi kutsua etälastenhoidoksi. kun lapset joutuvat olemaan yhdessä ilman aikuisia, voisitte kuvitella mitä voi tapahtua.

lasten yhteisyöpyminen saman ikäryhmän kanssa oli osa lastenkasvatusmenetelmää joka perustuu kibbutsin ideologiaan. yhteisyöpyminen perustuu siihen ideaan, että koulutetut lastenhoitajat tietävät ja osaavat hoitaa lapsia paremmin kuin ne vanhemmat, jotka joutuivat olemaan pitkän aikaa töissä. 1980 luvun aikana kibbutsin vanhemat alkoivat vastustaa tätä lastenkasvatusmenetelmää ja vuosina 1984-5 kibbutsin jäsenet äänestivät yhteisyöpymistä vastaan ja jouduimme viettämään yöt vanhempien luona. kahden vuoden jälkeen yritimme saada vanhempia vakuuttuneeksi yhteisyöpymisen jatkamisesta, mutta ne eivät suostuneet. harmi.

uskon että suurimmalle osalle lapsista yhteisyöpyminen oli hauskaa ja huvittavaa. voitte kuvitella minkäläisiä elinikäisiä ystävyyksiä syntyy kun vietetään melkein koko päivä kavereiden kanssa. tietysti, tässä menetelmässä oli tunnettuja vikoja. hyvin paljon sosiologien ja psykologien tutkimuksissa on käsitelty kibbutsien kasvatusjärjestelmää ja sen vaikutuksia.
jopa suomelle löytyy yhteys, nimittäin Westermarck-efekti.

vaikea sanoa kuinka paljon yhteisyöpyminen on vaikuttanut kasvamiseni ja aikuiselämääni, mutta jotain toki.

jos olette kiinnostuneet aiheesta, kannattaa katsoa 2007 tehty dokumenttielokuva Children of the Sun (jerusalem postin arvostelu englanniksi). ainakin turun kirjastossa löytyy myös 1980 suomennettu Bruno Bettelheimin Kibbutsien lapset -kirja (alkuteos 1969 julkaistu englanniksi The Children of the Dream).

lopussa minun on pakko kysyä teiltä antaisitteko kasvattaa lapsenne samalla lastenkasvatusmenetelmällä kuin oli kibbutsissa?


päivitys: löysin kaksi traileria Children of the Sun elokuvasta (1, 2)