lauantai 30. toukokuuta 2009

uskonto vai perinne?

torstaina illalla alkanut Shavuot juhlapäivä on yksi tärkeimmistä pyhäpäivistä uskovaisille juutalaisille, sillä uskotaan, että samana päivänä muutamia tuhansia vuosia sitten Sinain vuorella Mooses on vastaanottanut kymmenen käskya sekä Torah Jumalalta, kun israelilaiset ovat kokoontuneet Sinain niemimaassa. vaikka kibbutsin asukkaat ovat yleensä maallistuneita, Shavuot ja muut juutalaiset pyhäpäivät vietetään innokkain ja suurin juhlin. mutta hyvin eri tavalla kuin muissa paikoissa israelissa.

kibbutsissa pyhätpäivät ovat ennemminkin juhlapäivät kuin uskonnolliset pyhäpäivät ja ne vietetään perinteisellä tavalla. Shavuot, jota kutsutaan myös Hag Habikkurim (eli ensimmäisten hedelmien juhla), on iso juhlapäivä kibbutsissa. muistan hyvin kun lapsena pukeuduttiin valkoisiin paitoihin jo aamulla. juhla alkaa illalla kun kaikki asukkaat kokoontuvat juhlapaikassa ja kibbutsin ensimmäiset ‘hedelmät’ esitellään traktoreilla pitkässä kulkuessa. sana ‘hedelmät’ ei tarkoita vain appelsiinia, greippiä, tai muita syötäviä hedelmiä, vaan kaikkia uusia kuluneen vuoden aikana ‘syntyneitä’, kuten ihmisvauvoja, vilja-, kasvis-, ja hedelmäsato, maatalous- ja eläintarhaeläinten poikaset, sekä kibbutsin teollisuuden tuotteet. aivan merkittävä spektaakkeli, erityisesti lapsille. kulkueen juhlan jälkeen tarjotaan maitotuotteisiin perustuva illallinen. Maitotuotteiden syöminen on perinteinen Shavuotin juhlapäivän tapa, ainakin israelissa.

vaikka perinne tietysti liittyy uskontoon, kibbutsissa vietettävät juutalaiset pyhäpäivät ovat epäilemättä ennemminkin ainutlaatuinen perinne. sen takia, juutalaisuus on minulle enemmän perinne kuin uskonto.

tässä youtubessa löytyy vähän Shavuotin tunnelmaa erilaisista kibbutseista.





ja traktoreiden kulkueesta:



jos olette israelissa jonkun juutalaisen juhlapäivan aikana niin suosittelen kovasti perinteisen kibbutsin juhlan kokemista.

Hag Sameach!

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

vuori, metsä ja järvi

eräs aamu muutaman päivän suomeen muuttamisen jälkeen huomasin että jotain puuttuu jokapäiväisestä elämästäni. uuden maan, kulttuurin, maiseman sekä ympäristön takia olin varmaan jännittänyt aika paljon. tässä tilanteessa asiat unohtaa helposti. tunsin kuitenkin, että puuttuva juttu ei ole mitään tavallista kuten lompakko tai avaimet. ylöspäin katsoessa tajusin miten epätavallinen ja suuri taivas on. sitten yhtäkkiä kellot soivat – maisemassa ei näy vuoria.

ensiksi haluaisin kiittää Anua Carmel -vuoresta muistuttamisesta, joka johtaa tämän blogitekstin aiheeseen.

kotipaikkani kibbutsi sijaitsee Carmel –vuoren juurella. se tarkoittaa että silmät tapaavat vuoren pian herätyksen jälkeen ja vielä monta kertaa päivän aikana. joka päivä. lapsuudesta aikuisuuteen. lapsena olimme usein patikoimassa monilla retkilla vuorella. rakensimme majat puihin, missä voimme leikkiä. vuori on jatkanut vaikuttamista elämämme kun kasvamme aikuiseksi, koska se on aina näkyvissä. tuntuu että se suojelee meitä.

Yoram Taharlev, joka on syntynyt kibbutsissa, on yksi suosituimmista runoilijoista israelissa. vuonna 1972, kibbutsin 50 -vuotisjuhlan kunniaksi hän kirjoitti laulun nimeltä ‘ikivihreä vuori’, joka kertoo miten paljon Carmel -vuori vaikutti hänen elämäänsä. laulu tuli tunnetuksi kibbutsin lauluna ja vuoren toinen nimi hepreaksi on nyt myös ‘ikivihreä vuori’. ikivihreä nimi johtuu siitä että vuoren metsä on ikivihreä.

tämä kuva on otettu pari vuotta sitten kibbutsin uima-altaalta. taustalla kurkkii Carmel -vuori.



uudessa asuinpaikassani varsinais-suomessa vuoria ei ole olemassa. sen sijaan taivas on niin mahtava ja suuri (jos et ole metsän keskellä). nyt olen jo hyvin tottunut suomen maisemaan. joskus vielä haaveilen että näen vuoria.

ai niin! miksi otsikossa on myös metsä ja järvi?
- teillä on varmaan hyvä selitys, koska molemmat löytyvät melkein jokaisesta paikasta suomessa. ihmettelenpä, miten ne vaikuttavat teidän elämäänne?

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

down by the kuollutmeri

israelin ja jordanian välissä sijaitseva kuollutmeri varmasti kuulostaa tutulta, erityisesti teille jotka olette matkustanut jo israeliin. vaikka ‘kuollut’ nimi tarkoittaa että meren pinnan alla elämää ei ole, ainutlaatuisessa meren ympäristössä löytyy rikasta elämää sekä monia muita hienoja nähtävyyksiä. jopa maailman ihmeitä.

tässä blogitekstissä matkustamme matalimpiin paikkoihin maapallolla. tästä tulee minun ensimäinen matkavinkki israeliin.

kuollenmeren eteläpuolella sijaitseva hotellialue on yleensä ainoa paikka johon turistit tutustuvat. vajaat 35 km pohjoiseen meren rannalla on israelin yksi ihmeellisistä luonnonpuistoista ja suurin keidas, nimittäin Ein-Gedi. sana ‘ein’ tarkoittaa hepreaksi vesilähde. ‘gedi’ on pikkuvuohi (kili). molemmat löytyvät alueen luonnosta. Ein-Gedi on myös paikan kibbutsin nimi. kibbutsin sisällä on hotelli, joka minun mielestäni on paljon hauskempi kuin ne tavalliset hotellit. sen lisäksi, melkein koko kibbutsin alue on upea kasvitieteellinen puutarha, jonka hotellin vieraat saavat kokea ilmaiseksi.

jos haluatte nähdä enemmän kiehtovasta judean aavikkosta, niin suosittelen kovasti ottaa opasmatka tai matkaohjeet hotellista. alueella on niin paljon luonnollisia nähtävyyksiä, että ei kannatta olla vain rannalla tai mineraalispassa. aurinko ei lähde mihinkään, se paistaa noin 330 päivää vuodessa. mitä vielä ihmeellistä on se, että auringon UV-säteily ei ole niin voimakas, koska säteiden voima heikkenee pitkällä matkalla maahan (-420 m meren pinnan alla). mutta pitää muistaa, että touko-elokuu aikana keskilämpötila nousee yli 30º c ja päivällä auringossa jopa yli 40º c (erityisesti kesä-elokuu), eli melkein kuin luonnollinen sauna.

itse asiassa, kerran huomasin että hotellissa vierailevat monia tanskalaisia, jopa kesällä. kyseessä oli psoriasista sairastavia ihmisiä. on havaittu, että UVB-säteily auttaa sairastuneita ja kuolleessameressä sitä on löytyy melkein joka päivä. kun kysyin, ne tanskalaiset kertoivat, että tanskalainen KELA maksaa kuolleenmeren matkakustannukset sairastuneille. myös israelilaiset psoriasis sairastuneet saavat kuolleenmeren lomakorvaukset.

vielä yksi ilmiö alueelta on doliini (katso tarkemmin wikipediasta). kuollutmeri on osa isosta hautavajoamasta, joka on koko ajan seismologisesti aktiivinen. Ein-Gedi alueella on monta doliinia, jotka kannattaa katsoa.

lisää tietoa löyty Ein-Gedin nettisivuista. haluan sanoa, että en ole tämän yrityksen palveluksessa. olin matkustanut paljon tällä alueella. vierailin Ein-Gedin kibbutsissa sekä hotellissa ja sen perusteella suosittelen.

hyvää ja aurinkoa viikkoa!

lauantai 2. toukokuuta 2009

resepti #1

tästä reseptistä toivon että teillekin tulee herkullista shakshoukaa.

mitä tarvitaan?
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
1 punainen paprika
3-4 tomaattia
1 pkt tomaattimurskaa
4 kpl kananmunaa
1 kasvisliemikuutio
1 kuivattu chilipippuri (piri piri)
oregano
basilika
suola
mustapippuri
oliiviöljy

sen lisäksi tarvitaan paistinpannu. jos haluatte, lisäksi keskikokoinen uunivuoka.

ensiksi pestään kädet koska näppäimistö voi olla niin likainen :)
sitten mennään keittiöön.
1. kuori ja paloittele sipulit ja valkosipulinkynnet. paloittele myös punainen paprika ja tomaatit.
2. kuumenna oliiviöljy paistipannussa. lisää sipuli, valkosipuli, sekä punainen paprika, ja paista kovalla teholla noin 5 minuuttia.
3. lisää tomaatit ja paista vielä noin 7-10 minuuttia kunnes tomaatit ovat täysin pehmentyneet.
4. alenna vähän lämpöä. lisää tomaattimurska ja sekoita. keitä 1 dl vettä, sulata kasvisliemikuutio, ja lisää joukkoon.
5. mausta oreganolla, basilikalla, suolalla, sekä mustapippurilla. jos tykkäätte tulisesta ruoasta, niin maustakaa myös jauhetulla chilipippurilla.
6. sekoita ja keitä noin 10 minuuttia miedolla lämmöllä.

seuravaat vaiheet voitte käyttää uunivuokaa tai jatkaa paistinpannulla.

7a. jos uunivuokaa käytetään (muuten ohita 7b kohtaan)
8a. kuumenna uuni 180º c.
9a. kaada sekoitus vuokaan tai kahteen pieneen vuokaan.
10a. riko kananmuna ja laita ruoan päälle (kaksi kananmunaa vuokaan).
11a. laita vuoka uuniin noin 5-7 minuutiksi.
12a. syödään suoraan vuoasta.

7b. riko kananmuna ja laita ruoan päälle.
8b. paista noin 5-7 minuuttia.
9b. tarjoa ruoka syvällä lautasella


munankeltuaisen pitää olla pehmeä (tai nestemäinen), koska shakshouka yleensä syödään dippaamalla leivällä niin että keltuainen sekoitetaan joukkoon. jos ette tykkää pehmeästä keltuaisesta, voitte paistaa kauemmin.

Bon Appétit!


mikäli kokeilitte tätä reseptiä, niin olkaa hyvä ja kirjoittakaa miten se onnistui ja oliko shakshouka herkullista. voitte myös lähettää kuvan :)

maanantai 27. huhtikuuta 2009

surusta iloon

suomessa tänään vietetään kansallista veteraanipäivää. yllättäen sattumalta israelissa tänä iltana (maanantaina) alkava kaatuneiden sotilaiden muistopäivä on hyvin erilainen. muistopäivän aattoa juhlistetaan yhden minuutin hiljaisella hetkellä kun sireenin ääni kuuluu kello 20. kaikki pysähtyy ja ihmiset nousevat seisomaan kaatuneiden sotilaiden kunniaksi. tv:ssä yleensä näkyy dokkarit, jotka kertovat kaatuneiden sotilaiden tarinoita. muistopäivän päivä alkaa surulla kun hautausmailla koko maassa juhlistetaan muistoseremonioilla ja toisella hiljaisella hetkellä kello 11. tänä hetkenä sireeni soi kahden minuutin ajan.

viime muistopäivästä lähtien kaatuneiden määrä on lisääntynyt 133. kokonaismäärä on 22570. yksi heistä on minun äitini veli, joka kuoli vuoden 1973 yom kippur sodassa. en tuntenut häntä. olen syntynyt tasan vuosi sen jälkeen. sukulaiset kertoivat että persoonallisuudesta ja kasvoista muistutan häntä. valitettavasti olen tuntenut äitini veljen vain kuvina ja tarinoina.

surulla alkava muistopäivä muuttuu iloiseksi kello 20 kun upeat ilotulitukset juhlistavat alkavan israelin itsenäisyyspäivän. surusta iloon hetkessä. se merkitsee että kaatuneiden ja eläneiden sotilaiden ansiosta israel itsenäistyi ja on itsenäinen maa. itsenäisyyspäivä israelissa on epävirallinen grillipäivä, kun kaikissa puistoissa ja vaikka missä haistellaan grillien tuoksuja.

vähän erilaista kuin suomessa. jokaisella maalla on eri tapa muistaa ja juhlia.

lauantai 25. huhtikuuta 2009

mitä on israelilainen ruoka?

kuulin tämän kysymyksen jo montaa kertaa. oletan että tekin haluaisitte tietää, vai mitä?
ensin minulla on tunnustus. tykkään ruoan laittamisesta tai ainakin kokeilen ruoan kanssa ja toivon että lopputulokset tulevat syötäväksi. ruoan laittamisen harrastuksena olen varmasti perinyt puolassa syntyneeltä mummolta.

joka tapauksessa, palataan blogitekstin asiaan. eli kysymys on mitä on tyyppillinen, suosittu, ja alkuperäinen israelilainen ruoka?
olette varmaan kuulleet sellaisista ruokalajeista kuin hummus, tahini, ja falafel. vaikka ne voisivat olla suosituimpia ruokia, eivät ne ole oikeasti aitoja ja alkuperäisiä israelilaisia ruokia. sanotaan vaan että ne kuuluvat lähi-idän keittiöön, eli ne ovat lähi-idän ruokia. siitä huolimatta, suosittelen lämpimästi lähi-idän ruokaa, joka on yleensä terveellistä ja hyvänmakuista ruokaa. ainakin hummusta teen säännöllisesti kotona ja siitä tulee nam nam.

taas olen poikennut aiheesta. vaikea keskittyä kun puhutaan hyvästä ruoasta. anteeksi, yritän uudestaan. eli aitoa israelilaista ruokaa...

tietääkseni ainoa israelilainen ruoka, joka on myös suosittu, pitää olla ... shakshouka. vaikka sen uskotaan tulleen juutalaisilta maahanmuuttajilta pohjoisafrikasta, shakshoukaa yleensä pidetään israelilaisena. ennen kun kysytte shak...mitä? (tai turun murteella yksinkertaisesti ’täh?’), aion tutustuttaa tähän ruokaan. israelissa on olemassa monta shakshouka versiota, mutta perusainekset kaikissa versioissa ovat tomaatteja, punainen paprikaa, sipulia, sekä kananmunaa. sen lisäksi lisätään mausteet ja yrtit. kananmunat laitetaan päälle ja keitetään vähän aikaa, että sitä yleensä syödään leivän tai pitaleivän kanssa dippaamalla. shakshouka on terveellinen kasvisruoka joka sopii hyvin sekä lounaaksi ja illalliseksi. jotkut syövät sen jopa aamiaiseksi, mutta minusta se on liian raskas ruoka aamuvatsalle.

laitan kuva tällä viikolla kotona tehdystä shakshoukasta. Jos olette kiinnostuneet reseptistä, voin laittaa sen tänne.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

kibbutsissa kasvatetaan

en aio selittää mitä kibbutsi on. sen varmasti voitte lukea wikipediasta tai jostakin muualta netistä. haluan sen sijaan jakaa oman kokemukseni kibbutsissa kasvamisesta. erityisesti lastentalosta.

kibbutsin yhteiskunnan järjestelmän mukaan, lapsille on suunniteltu ainutlaatuinen lastenkasvatusmenetelmä. sen mukaisesti, syntymän jälkeen meidät siirrettin lastentaloon missä elimme saman ikäryhmän kanssa.

1970 luvun lopulta on ensimäinen muistoni lastentalosta. se oli jo päiväkoti missä ikäryhmät ovat yleensä 3-5 (ilmeisesti, heprean kielessä lasten- ja kasvin- kasvaminen on sama, koska päiväkoti hepreaksi 'gan' tarkoittaa myös puutarhaa). meidän päiväkodin nimi oli 'oren', eli mänty. muut kolme päiväkotien nimet olivat 'chatzav' (merisipuli), 'alon' (tammi) sekä 'karmel' (kibbutsin vuoren nimi). jokaisessa päiväkodissa oli noin 20-30 lasta. ne sijaitsivat samalla alueella kibutsissa, mitä joskus johtaa 'sotaan' toisen päiväkodin kanssa. se oli tosi hauskaa.

suurin osa arkipäivästä olimme päiväkodissa tai kibbutzin alueella, mutta päiväkodin hoitajan huollossa. vanhempien luona kävimme klo 16 ja 21 välillä sekä viikonloppuna (perjantai iltapäivästä lauantai iltaan). arkipäiväisin nukuimme päiväkodissa. vain me. neljä lasta huoneessa. ei vanhempia eikä ketään aikuisia. jos joku tarvitsi jotain yöllä, jokaisessa huoneessa oli sisäpuhelin (niin kuin itkuhälytin). vain kerro ongelmasi ja toiselta puolelta kibbutsia naishoitaja vastaa. joskus se jopa tuli tarkistamaan että kaikki on kunnossa. sitä voisi kutsua etälastenhoidoksi. kun lapset joutuvat olemaan yhdessä ilman aikuisia, voisitte kuvitella mitä voi tapahtua.

lasten yhteisyöpyminen saman ikäryhmän kanssa oli osa lastenkasvatusmenetelmää joka perustuu kibbutsin ideologiaan. yhteisyöpyminen perustuu siihen ideaan, että koulutetut lastenhoitajat tietävät ja osaavat hoitaa lapsia paremmin kuin ne vanhemmat, jotka joutuivat olemaan pitkän aikaa töissä. 1980 luvun aikana kibbutsin vanhemat alkoivat vastustaa tätä lastenkasvatusmenetelmää ja vuosina 1984-5 kibbutsin jäsenet äänestivät yhteisyöpymistä vastaan ja jouduimme viettämään yöt vanhempien luona. kahden vuoden jälkeen yritimme saada vanhempia vakuuttuneeksi yhteisyöpymisen jatkamisesta, mutta ne eivät suostuneet. harmi.

uskon että suurimmalle osalle lapsista yhteisyöpyminen oli hauskaa ja huvittavaa. voitte kuvitella minkäläisiä elinikäisiä ystävyyksiä syntyy kun vietetään melkein koko päivä kavereiden kanssa. tietysti, tässä menetelmässä oli tunnettuja vikoja. hyvin paljon sosiologien ja psykologien tutkimuksissa on käsitelty kibbutsien kasvatusjärjestelmää ja sen vaikutuksia.
jopa suomelle löytyy yhteys, nimittäin Westermarck-efekti.

vaikea sanoa kuinka paljon yhteisyöpyminen on vaikuttanut kasvamiseni ja aikuiselämääni, mutta jotain toki.

jos olette kiinnostuneet aiheesta, kannattaa katsoa 2007 tehty dokumenttielokuva Children of the Sun (jerusalem postin arvostelu englanniksi). ainakin turun kirjastossa löytyy myös 1980 suomennettu Bruno Bettelheimin Kibbutsien lapset -kirja (alkuteos 1969 julkaistu englanniksi The Children of the Dream).

lopussa minun on pakko kysyä teiltä antaisitteko kasvattaa lapsenne samalla lastenkasvatusmenetelmällä kuin oli kibbutsissa?


päivitys: löysin kaksi traileria Children of the Sun elokuvasta (1, 2)