sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

kibbutsissa kasvatetaan

en aio selittää mitä kibbutsi on. sen varmasti voitte lukea wikipediasta tai jostakin muualta netistä. haluan sen sijaan jakaa oman kokemukseni kibbutsissa kasvamisesta. erityisesti lastentalosta.

kibbutsin yhteiskunnan järjestelmän mukaan, lapsille on suunniteltu ainutlaatuinen lastenkasvatusmenetelmä. sen mukaisesti, syntymän jälkeen meidät siirrettin lastentaloon missä elimme saman ikäryhmän kanssa.

1970 luvun lopulta on ensimäinen muistoni lastentalosta. se oli jo päiväkoti missä ikäryhmät ovat yleensä 3-5 (ilmeisesti, heprean kielessä lasten- ja kasvin- kasvaminen on sama, koska päiväkoti hepreaksi 'gan' tarkoittaa myös puutarhaa). meidän päiväkodin nimi oli 'oren', eli mänty. muut kolme päiväkotien nimet olivat 'chatzav' (merisipuli), 'alon' (tammi) sekä 'karmel' (kibbutsin vuoren nimi). jokaisessa päiväkodissa oli noin 20-30 lasta. ne sijaitsivat samalla alueella kibutsissa, mitä joskus johtaa 'sotaan' toisen päiväkodin kanssa. se oli tosi hauskaa.

suurin osa arkipäivästä olimme päiväkodissa tai kibbutzin alueella, mutta päiväkodin hoitajan huollossa. vanhempien luona kävimme klo 16 ja 21 välillä sekä viikonloppuna (perjantai iltapäivästä lauantai iltaan). arkipäiväisin nukuimme päiväkodissa. vain me. neljä lasta huoneessa. ei vanhempia eikä ketään aikuisia. jos joku tarvitsi jotain yöllä, jokaisessa huoneessa oli sisäpuhelin (niin kuin itkuhälytin). vain kerro ongelmasi ja toiselta puolelta kibbutsia naishoitaja vastaa. joskus se jopa tuli tarkistamaan että kaikki on kunnossa. sitä voisi kutsua etälastenhoidoksi. kun lapset joutuvat olemaan yhdessä ilman aikuisia, voisitte kuvitella mitä voi tapahtua.

lasten yhteisyöpyminen saman ikäryhmän kanssa oli osa lastenkasvatusmenetelmää joka perustuu kibbutsin ideologiaan. yhteisyöpyminen perustuu siihen ideaan, että koulutetut lastenhoitajat tietävät ja osaavat hoitaa lapsia paremmin kuin ne vanhemmat, jotka joutuivat olemaan pitkän aikaa töissä. 1980 luvun aikana kibbutsin vanhemat alkoivat vastustaa tätä lastenkasvatusmenetelmää ja vuosina 1984-5 kibbutsin jäsenet äänestivät yhteisyöpymistä vastaan ja jouduimme viettämään yöt vanhempien luona. kahden vuoden jälkeen yritimme saada vanhempia vakuuttuneeksi yhteisyöpymisen jatkamisesta, mutta ne eivät suostuneet. harmi.

uskon että suurimmalle osalle lapsista yhteisyöpyminen oli hauskaa ja huvittavaa. voitte kuvitella minkäläisiä elinikäisiä ystävyyksiä syntyy kun vietetään melkein koko päivä kavereiden kanssa. tietysti, tässä menetelmässä oli tunnettuja vikoja. hyvin paljon sosiologien ja psykologien tutkimuksissa on käsitelty kibbutsien kasvatusjärjestelmää ja sen vaikutuksia.
jopa suomelle löytyy yhteys, nimittäin Westermarck-efekti.

vaikea sanoa kuinka paljon yhteisyöpyminen on vaikuttanut kasvamiseni ja aikuiselämääni, mutta jotain toki.

jos olette kiinnostuneet aiheesta, kannattaa katsoa 2007 tehty dokumenttielokuva Children of the Sun (jerusalem postin arvostelu englanniksi). ainakin turun kirjastossa löytyy myös 1980 suomennettu Bruno Bettelheimin Kibbutsien lapset -kirja (alkuteos 1969 julkaistu englanniksi The Children of the Dream).

lopussa minun on pakko kysyä teiltä antaisitteko kasvattaa lapsenne samalla lastenkasvatusmenetelmällä kuin oli kibbutsissa?


päivitys: löysin kaksi traileria Children of the Sun elokuvasta (1, 2)

7 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Tosi kiinnostava juttu! En tiennyt asiasta aiemmin. Kasvatustapa tuntuu minusta tosi vieraalta ja suoraan sanottuna kauhistuttavalta :D.

Kerro lisää:)
mari

eyal. kirjoitti...

kiitos Mari.
ymmärrän täysin tuntemuksesi. se oli äärimmäinen kasvatustapa juuri sama kuin kibbutsin alkuperäinen kokonaisideologia. meille se tuntui vain luonnolliselta, koska emme tienneet mitään muuta kasvatustapaa.

kibbutsissa olen elänyt suurimman osan elämästäni, että varmasti kirjoitan lisää kertomuksia kibbutsista.

eyal

laura kirjoitti...

Mielenkiintoista!Ettekö te lapset koskaan kaivanneet rakastavaa ja turvallista aikuissuhdetta, kokeneet jotain puuttuvan? Kuinka vanhoiksi elitte kibbutsissa ja miten itsenäistyitte? Kuka tuki vai tukiko kukaan teitä kasvamisen kriiseissä, myrskyissä ja antoiko kukaan teille ohjeita elämään? Eli kasvatettiinko teitä henkisesti?

eyal. kirjoitti...

kiitos kommentistasi Laura.

pitää ensin muistaa että siihen aikaan ympäristö ja olosuhteet olivat erilaiset kuin nyt, ei vain kibbutsissa vaan koko maailmassa. kibbutsi muutetaan maailmaan ja maan muutoksien perusteella, joten tällä hetkellä kibbutsi on kuin pieni kunta suomessa.

rakastavia aikuissuhteita oli, mutta varmaan eri kuin hepreaksi niin sanotuilla ‘kaupunkilaisilla’ lapsilla. lastentalonhoitajat olivat vanhempien lisäksi niitä turvalliselta tuntuvia aikuisia. Sen lisäksi kibbutsin alue ja asukkaiden määrä on hyvin pieni, joten tunnistaa melkein kaikki ihmiset. siihen aikaan tuntui että asukkaat ovat kuin yksi iso perhe. uskon että osa lapsista olivat kaivanneet enemmän vanhempien läheisyyttä. ainakin äitini kertoi että lapsuudensa kibbutsissa oli hänellä hankalaa kun lapset olivat oikeasti ‘kibbutsin lapset’ eikä vanhempien lapset.

tietysti henkistäkin tukea oli. mutta kuten kaikki muukin kibbutsissa, sekin sopeutuu kibbutsin ideologiaan. eli koulutusjärjestelmässä saimme tavallisien elämänarvojen lisäksi elämänarvot jotka perustuu ideologiaan. esimerkiksi tasa-arvoisuus, osallistuminen asumisyhteisöön (eli kibbutsiin ja valtioon), ja luonnon kunnioitus.

on vähän vaikeaa selittää tämä aihe ulkomaalaisille. jopa monille israelilaisille kibbutsi ja sen periaattet ovat kuin ulkoavaruudesta. yritän joskus kirjoitta blogiin lisää asioista kibbutsista ja laittaa myös kuvia.

eyal

Tarja Luhtala kirjoitti...

Minustakin tosi oudonkuuloinen kasvatustapa, enkä ollut ennen tiennyt asiasta. Mutta varmasti myös toimiva, kun sinustakin on tullut fiksu, filmaattinen ja mukava ihminen :)

Mutta teksisi on mielenkiintoista. Odotan innolla lisää!

Take Care!

-T-

eyal. kirjoitti...

kiitos Tarja!

olen kiitollinen että suomessa tapasin mukavia ihmisiä kuin sinä :)

eyal

Anonyymi kirjoitti...

Hei
Kannattaa lukea Golda Meirin elämäkerta, se löytyy kirjastoista. Siinä on paljon kiinnostavaa tietoa.
t. Ari