ensiksi haluaisin kiittää Anua Carmel -vuoresta muistuttamisesta, joka johtaa tämän blogitekstin aiheeseen.
kotipaikkani kibbutsi sijaitsee Carmel –vuoren juurella. se tarkoittaa että silmät tapaavat vuoren pian herätyksen jälkeen ja vielä monta kertaa päivän aikana. joka päivä. lapsuudesta aikuisuuteen. lapsena olimme usein patikoimassa monilla retkilla vuorella. rakensimme majat puihin, missä voimme leikkiä. vuori on jatkanut vaikuttamista elämämme kun kasvamme aikuiseksi, koska se on aina näkyvissä. tuntuu että se suojelee meitä.
Yoram Taharlev, joka on syntynyt kibbutsissa, on yksi suosituimmista runoilijoista israelissa. vuonna 1972, kibbutsin 50 -vuotisjuhlan kunniaksi hän kirjoitti laulun nimeltä ‘ikivihreä vuori’, joka kertoo miten paljon Carmel -vuori vaikutti hänen elämäänsä. laulu tuli tunnetuksi kibbutsin lauluna ja vuoren toinen nimi hepreaksi on nyt myös ‘ikivihreä vuori’. ikivihreä nimi johtuu siitä että vuoren metsä on ikivihreä.
tämä kuva on otettu pari vuotta sitten kibbutsin uima-altaalta. taustalla kurkkii Carmel -vuori.
uudessa asuinpaikassani varsinais-suomessa vuoria ei ole olemassa. sen sijaan taivas on niin mahtava ja suuri (jos et ole metsän keskellä). nyt olen jo hyvin tottunut suomen maisemaan. joskus vielä haaveilen että näen vuoria.
ai niin! miksi otsikossa on myös metsä ja järvi?
- teillä on varmaan hyvä selitys, koska molemmat löytyvät melkein jokaisesta paikasta suomessa. ihmettelenpä, miten ne vaikuttavat teidän elämäänne?
6 kommenttia:
Mina kaipaan taalla Norjassa Suomen jarvia. Sita kuinka rannalta voi katsoa kauas toiselle rannalle, veden liplatusta, auringon kimallusta veden pinnalla... Taalla katson meidan vuorelta laakson yli toiselle vuorelle ja saan vahan saman tunteen kuin Suomessa jarven rannalla. :)
Suomen jarvia ja metsia tulee ikava minullakin. Mita pidat Turun seudun saaristosta, mielestani kaunista seutua? Siskoni asuu Turussa, mutta Suomen lomilla oleskelemme lapsuudenkodissa Orivedella, joka on nykyaan siskoni kesamokki ja puuhamaa.
Kyllähän näihin Suomen runsaisiin vesistöihin ja metsiin on niin tottunut, että niitä kaipaa aina muuala ollessa.
Itse olen lapsuuteni viettänyt lähellä Kokemäenjokea. Nyt aikuisikäkin on tullut vietettyä saman joen lähettyvillä, eri paikkakunalla tosin ja toisella puolella jokea.
Myös saunominen ja uiminen, varsinkin kesällä on suurinpia rentoutumismuotoja itselläni. Myös talvella, jos löytää "sulaa vettä" (avannon).
Niinkuin anumorcy mainitsi, on Turun saaristo yksi upeimmista luonnonkohteistamme.
Vaikka itse en ole erityisen Suomen Lapin ihailija, kannattaa sen maisemia käydä katsomassa niin syysruskan aikaan kuin talvellakin. Siellä vaarat ja tunturit ovat kauniit.
Metsiä kaipaan minäkin Suomen jälkeen. Varsinkin Israelissa, keskellä aavikkoa.
Järvistä en tiedä, itse asuin myös aikoinaan Varsinais-Suomessa, mutta kauempana merestä ja järvistä. Lehmiä ja peltoja riitti.
Löysin blogisi juuri netistä ja lähdin lukemaan alusta nykyhetkeen päin. Olisin tähän blogitekstiin liittyen halunnut kysyä, että miten Kibbutsin ja sen ihmisten kävi Karmelin metsäpalossa, ymmärtääkseni 44 ihmistä menehtyi ja 6 miljoonaa puuta paloi.
Maria
:)
Lähetä kommentti